Yhdistykset

Talon perustiedot

Rakentamisvuosi 1908, huoneistoala 325 neliömetriä

• Osoite 42850 POHJASLAHTI
• Kunta MÄNTTÄ-VILPPULA
• Maakunta Pirkanmaa

Pohjaslahden työväentalo 1925

Vuonna 2012 laaditussa Pohjaslahden osa-yleiskaavassa (Mänttä-Vilppulan kaupunki) Pohjaslahden työväentalo on määritelty kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi rakennukseksi.

Työväentalon historiaan littyy Pohjaslahden Työväenyhdistyksen Torvisoittokunta. Soittokunta perustettiin 1919. Anton Siro koulutti alkuun soittajia. Hän oli sotilassoittokunnan soittaja, joka vietti eläkepäiviä Pohjaslahdella.

Veikko Tiensuu (1910-1989) tuli Pohjaslahden seurakunnan kanttoriksi vuonna 1946. Soittokunta sai hänestä uuden johtajan. Veikko oli käynyt Viipurin Musiikkiopiston ennen sotia. Kanttori-urkuriksi hän oli valmistunut Turusta 1946.

Tuohon aikaan Pohjaslahti tunnettiin erityisesti soittokunnastaan, joka kiersi ympäri maakuntaa soittamassa kesäjuhlissa ja muissa tilaisuuksissa. Noin tuhannen asukkaan pitäjässä yli 20- miehinen soittokunta oli "kova juttu".

Soittokunnasta ei ole julkaistu historiikkia, joten tähän on liitetty joitakin tietoa Reijo Viidan wikipediasivulta http://fi.wikipedia.org/wiki/Reijo_Viita.

Reijo Viita, oik. Reijo Viitanen (s. 1936, Pohjaslahti) on erityisesti 1960-1970-luvuilla esiintynyt suomalainen iskelmälaulaja, joka tunnetaan Kullervo Linnan orkesterin pitkäaikaisimpana laulusolistina. Reijo Viitaa on sanottu yhdeksi parhaista 1960-luvulla levytysuransa aloittaneista laulajista ja yhdeksi parhaista tangoäänistä. Hän nousi listoille jo ensilevyllään ja sai nopeasti suosiota esiintyvänä laulajana. Hän on levyttänyt kaikkiaan 48 kappaletta.

1950 -luvun lopulla alkoi maaltamuuton kausi. Ei aikaakaan, kun Pohjaslahdelta perusopin saaneet olivat Helsingissä. Oli Mauno Sillanmäen orkesteri, Pentti Tiensuun orkesteri (Pentti Tiensuun vaimo Annikki Tähti oli yhtyeen solistina 1957-67)

Ehkä tunnetuimmaksi kohosi Reijo Viitanen, taiteilijanimeltään Reijo Viita, laulusolistina ja soittajana Kullervo Linnan kuuluisassa orkesterissa. Pohjaslahden opeilla tultiin huipulle. Myöhemmin Helsingin seudulle tuli myös Jyrki Tiensuu - tuuban taitaja. Tahvo Lappalainen soitti Mauno Sillanmäen orkesterissa, johon myöhemmin siirtyi myös Uolevi Haapanen ( 1929 ), jolla oli myös oma orkesteri jonkin aikaa. Martti Mäntylä palasi eläkkeellä Pohjaslahdelle.

Tampereen seudulle lähtivät Antti Koivula, Heikki Koivula, Vilho Nurmi, Pertti Heinola ja Reijo Viidan veli Olavi Viitanen. Mäntän seudulla jatkoivat soittajina Raimo Haapanen, Uolevi Haapanen, Keijo Maininki, Veijo Suntila, Esko Kangasjärvi ja Jorma Kangasjärvi eri kokoonpanoissa.

Mäntän työväenyhdistys perustettiin marraskuussa 1905.

Työväenliikkeen toiminnan keskukseksi tuli työväentalo, jonka työväenyhdistys onnistui yhtiön vastustuksesta huolimatta rakentamaan. Talo paloi 1914, ja uusi saatiin rakennetuksi vasta pitkien kiistojen jälkeen yhtiön osoittamaan paikkaan taajaman reunalle.

1992 Työväen vappumarssilla Mäntän keskustan läpi oli järjestäjien arvion mukaan väkeä liki 600 henkeä eli selvästi enemmän kuin vuotta aiemmin. Mäntän vappumarssin ja -juhlan järjestivät SAK:n Mäntän seudun paikallisjärjestö ja KMV-alueen työväenjärjestöt. Ensi kertaa moneen vuoteen liehuivat myös puoluepoliittiset liput. Kuva: KMV-lehti / Arkisto

Mänttä-Vilppula sosialidemokraattiset kansanedustajat

Emanuel Pohjaväre

https://fi. wikipedia. org/wiki/Emanuel_Pohjaväre

Edvard Kujala

https://fi.wikipedia.org/wiki/Edvard_Kujala

Jermu Laine

https://fi.wikipedia.org/wiki/Jermu_Laine

Reijo Lindroos

https://fi.wikipedia.org/wiki/Reijo_Lindroos

Tero Rönni

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tero_Rönni

Mäntän sosialidemokraattisen toiminnan historiasta tarkemmin

Esa Ruuskanen: Aatteella ja työllä kehityksen tietä. Mäntän sosialidemokraattisen toiminnan historia 1900-luvulla.

Mäntän työväenyhdistys ry. Tampere 1999. 493 s.

Esa Ruuskasen yli 400-sivuinen tutkimus Mäntän sosiaalidemokraattien vaiheista on samalla kiintoisa paikallistason esitys suuren teollisuusyrityksen, tässä tapauksessa G. A. Serlachius Oy:n, ja sen työläisten suhteista sekä sitä myötä koko paikkakunnan elämän kulusta paikallisen suurtyönantajan tahdissa.

Teosta on edelleen saatavilla. Lisätietoja Kyllikki Lahtinen 050 5253466

Esa Ruuskanen: Aatteella ja työllä kehityksen tietä. Mäntän sosialidemokraattisen toiminnan historia 1900-luvulla. Mäntän työväenyhdistys ry. Tampere 1999. 493 s.

Sosialidemokratiaa Mäntässä

Maisteri Esa Ruuskasen yli 400-sivuinen tutkimus Mäntän sosiaalidemokraattien vaiheista on samalla kiintoisa paikallistason esitys suuren teollisuusyrityksen, tässä tapauksessa G. A. Serlachius Oy:n, ja sen työläisten suhteista sekä sitä myötä koko paikkakunnan elämän kulusta paikallisen suurtyönantajan tahdissa. Ruuskanen kuljettaa lukijansa Mäntässäkin esiintyneistä ja työväenyhdistyksille kautta maan tyypillisistä järjestökehityksen alkuvaiheista vuoden 1918 sisällissodan kautta maailmansotien väliseen kauteen tavalla, joka vie lukijan mukanaan ja saa tämän odottamaan innolla jatkoa.

Mäntässä kehityksen taustalla oli paikkakunnalle 1860-luvulla muuttaneen G. A. Serlachiuksen vuonna 1881 aloittanut paperitehdas, jonka patruuna osoittautui sittemmin sosialistista työväenliikettä vastustavaksi fennomaaniksi. Vaikka hänen perustamallaan tehtaalla oli valtaa ja voimaa Mäntässä, ei se pystynyt kuitenkaan estämään sosiaalidemokraattisen työväenyhdistystoiminnan alkamista, joka vauhdittui vuoden 1905 suurlakon myötä. Työväenyhdistys tuli perustetuksi, mitä vielä seurasi vuonna 1906 ammattiosaston perustaminen. Jo vuosina 1907-1908 Mäntän työläiset kävivät lakkotaistelun, jolla saavutettiin Serlachiuksen sitoutuminen 8 tunnin työpäivään; sen sijaan palkankorotusvaatimukset epäonnistuivat tyyten.

Mäntän Työväenyhdistyksen lainakirjasto 1920-luvulta. TA.

Nuoren työväenyhdistyksen ensimmäisiä isompia ongelmia oli oman työväentalon saaminen, mutta ongelmaksi muodostui tontin hankkiminen, jota vaikeutti tehtaan kielteinen suhtautuminen. Sopiva tontti löytyi ja yhdistys kävi rakentamaan taloaan, mutta tehdas katsoi maapalstan omakseen, ja niin jouduttiin käräjille. Lopulta asia meni Vaasan hovioikeuteen, joka, kuinka ollakaan, teki päätöksen tehtaan hyväksi. Yhdistyksen saama häätö menetti kuitenkin merkityksensä työväentalon tuhouduttua tulipalossa. Toiminta oli saman tien täysin lamassa. Tehdas muutti kuitenkin hieman suhtautumistaan työväenyhdistykseen ja tarjosi yhdistykselle uutta tonttia, kunhan vanhan tontin "vuokrarästit" maksetaan. Työväenyhdistyksellä ei ollut vaihtoehtoja ja niin se teki työtä käskettyä. Vuonna 1915 olikin talkoilla tehty uusi työväentalo pystyssä.

Vuonna 1922 Serlachius möi työväentalon tontin työväenyhdistykselle, jonka toiminta oli jo päässyt muutoinkin seesteisesti käyntiin. Edes kommunisteista ei ollut ongelmia. Työväenyhdistys jatkoi tiiviisti sosiaalidemokraattisena, eivätkä kommunistit aloittaneet Mäntässä edes omaa järjestötoimintaansa.

Ruuskanen kertoo kolmikymmenluvun alun työttömyydestä, talouden noususta, työväenyhdistyksen toimista muun muassa kouluolojen parantamiseksi, työväenyhdistyksen kulttuuririennoista, muun muassa näyttämöharrastuksesta, sekä naisten ja nuorten toimista osana yhdistyksestä. Sotavuodet saavat perusteellisen tarkastelun. Kiintoisaa on, että jatkosodan jälkeisissä uusissa oloissa Serlachius muutti täysin suhtautumistaan työväenyhdistykseen. Yhtiö solmi yhdistykseen lämpimät suhteet ja kävi muun muassa tukemaan työväenyhdistyksen urheiluseura Valoa. Sotien jälkeisten vuosien kiintoisiin vaiheisiin kuuluu myös sosiaalidemokraattisen puolueen 1950-luvun lopulla tapahtunut repeäminen, joka Mäntässäkin johti paikallisen TPSL-toiminnan alkamiseen.

Mäntän sosiaalidemokraattisen toiminnan vaiheet myötäilevät ymmärrettävästi yleistä kehitystä monessa. Yhteistä lukuisille työväenyhdistyksille oli esimerkiksi toiminnan monikymmenvuotisen tukikohdan, työväentalon rappeutuminen ja sen osoittautuminen vähäisten varojen takia korjauskelvottomaksi. Tutkiessani itse äskettäin Tikkurilan työväenyhdistyksen vaiheita saatoin seurata sen monivuotista ponnistelua talo-ongelmansa kanssa. Lukiessani Ruuskasen kuvausta Mäntän työväentalon loppuvaiheista on kuin olisin lukenut omaa tekstiäni Tikkurilasta. Asetelmat ovat samat. Lopulta päädyttiin Mäntässäkin ratkaisuun, joka kaatoi sananmukaisesti vanhan talon ja toi tilalle yhtiömuotoisen uudisrakennuksen. Lähinnä asuinkäyttöön Mäntässä tulleet uudisrakennukset merkitsivät 1970-luvun alusta lähtien työväenyhdistykselle mukavia vuokratuloja ja käänsivät yhdistyksen talouden vakaalle pohjalle. Uusista tiloista yhdistys otti itselleen kerhohuoneen, jonka puitteet olivat vanhaan työväentaloon verrattuna vaatimattomat, "mikä" - kuten Tikkurilassakin - "oli vaikeasti hyväksyttävää etenkin vanhemmalle järjestöväelle".

Viime toiminta on keskittynyt oman talouden pyörittämiseen voimavaraksi varsinaiselle poliittiselle työskentelylle, joka on tapahtunut valtuustossa, lautakunnissa ja muissa kunnallisissa elimissä sekä mm. naisten ja nuorten järjestöissä. Kunnallisjärjestö on 1950-luvun alusta ollut Mäntänkin sos.dem. järjestöelämän perustana.

Vaikka Ruuskasen teksti on sujuvaa ja mukaansatempaavaa, on esityksessä silti myös huomauttamisen varaa. On pakko ihmetellä, miksi tekijä on jatkuvasti siirtänyt selkeästi varsinaiseen tekstiin kuuluvia asioita tähtiviitteillä sivun alalaitaan, josta lukijan on ne kuitenkin poimittava mukaan saadakseen kaikki kulloiseenkin asiaan liittyvät seikat osaksi kirjan tarjoamaa tietämystä. Toinen ongelma on hankala dispositio päälukujen sisällä. Lukijan kannalta esitystapa on sekava, ja asiaa pahentaa se, että kussakin pääluvussa eri aihealueiden käsittelyjärjestys ja ryhmittely vielä vaihtelevat.

Ruuskasella on ajalliselle jaottelulleen selityksensä, mutta ratkaisu ei oikein toimi, sillä useimpien lukujen osalta rajapyykki ei kuitenkaan näytä vaikuttaneen yhdistyksen varsinaiseen toimintaan erityisemmin. Yhdistyksen historian linjat eivät käy sen toiminnan eri muotojen osalta selkeästi esiin.

Kriittisistä huomioista huolimatta Ruuskasen työn kokonaisarvio on silti ehdottomasti myönteinen. Tekijä on paneutunut aiheeseensa huolella ja tuo esiin huomattavan määrän tietoa tutkimuskohteestaan. Disposition heikkouksista huolimatta tulee esiin se, miten paikkakunnalla huomattavan sijan saanut suurliikeyritys oli aina sotavuosiin asti myös seutukuntansa merkittävin vaikuttaja ja tilaisuuden tullen työväenliikkeen voimakkain paikallinen vastustaja. Niin ikään käy selväksi paikallisen, tällä kertaa mänttäläisen työväenliikkeen alati jatkunut pyrkimys työskennellä mahdollisuuksiensa - ja vuosikymmenten saatossa alati parantuneiden mahdollisuuksiensa - mukaan niin työväestön kuin laajemminkin kotiseutunsa ja samalla koko suomalaisen yhteiskunnan tasa-arvoisemman ja harmonisen kehityksen puolesta.

Erkki Vasara

poliittisen historian
dosentti, Helsinki

Kolhon Työväenyhdistys Kehitys ry.

Yhdistyksen lyhyt historia Kolhon kyläyhdistyksen sivulla.

http://www.kolho.fi/?page_id=39#50

http://www.kolho.fi/?page_id=39#50

VANHIN KOLHOSSA TOIMIVA YHDISTYS

Kolhon työväenyhdistys perustettiin vuonna 1906 nimellä Vesi-Keuruun Työväenyhdistys. Nykyisen nimensä yhdistys sai vuonna 1912.

Ensimmäinen työväentalo rakennettiin jo perustamisvuonna Lehmisaareen. Kolhon sahan laajentumistarpeen vuoksi neuvotelttiin sopimus maanvaihdosta ja rakennettiin uusi ja suurempi työväentalo nykyiselle paikalleen Kaarelaan.

Kiinteistön nimeksi tuli Vaihtola, se valmistui ja otettiin käyttöön vuonna 1928. Uudessa työväentalossa alkoi monellainen harrastustoiminta, oli urheilutoimintaa, puhe ja näytelmäkerho, torvisoittokunta jne. Vuonna 1949 valmistui työväentalon laajennus, jolloin se sai nykyisen ulkoasunsa.

TYÖVÄENTALO MYYTIIN JA OSTETTIIN TAKAISIN

Ajauduttuaan taloudellisiin vaikeuksiin, joutui työväenyhdistys myymään talonsa G.A.Serlachius Oy:lle vuonna 1963. Hoidon puutteessa talo rappeutui pahoin, ja ostettuaan talon takaisin itselleen vuonna 1978, työväenyhdistys joutui peruskorjaamaan sitä lähes kymmenen vuoden ajan.

Varoja peruskorjaukseen hankittiin lahjoitusten, keräysten ja bingotoiminnan tuottojen avulla ja työ tehtiin talkoovoimin.

MONENLAISEN TOIMINNAN NÄYTTÄMÖNÄ

Työväentalossa on toiminut mm. Kolhon sivukirjasto ja elokuvateatteri ja se on ollut luonnollisesti poliittisen- ja yhdistystoiminnan keskuksena.

Työväentalo ei ole enään Työväenyhdistyksen omistuksessa, vaan yksityisen tahon Eija Lintulan.