Mänttä-Vilppula Taidekaupunki -askel kerrallaan



Mänttä-Vilppula - Taidekaupunki

Kuvataidekaupungin historiaa




Gösta Serlachiuksen taidesäätiö

Mäntän taajaman kaunistustyö ja taidekaupungin perusta henkilöityi Gösta Serlachiukseen ja aikaan 1898-1942. Gösta Serlachius arvosti esineiden, rakennusten ja luonnon kauneusarvoja.

Nuoruudestaan saakka Gösta Serlachius oli kiinnostunut maalaus- ja kuvanveistotaiteesta. Hänestä tuli taiteen ostaja ja arvostamiensa taiteilijoiden ystävä. Merkittävintä yhteistyö oli Akseli Gallen-Kallellan ja Hannes Autereen kanssa. Paljon yhteistyötä oli myös Lennart Segerstrålen, Irina Bäcksbackan, Marcus Collinin, Alvar Cávenin ja kuvanveistäjä Jussi Mäntysen kanssa.

Vuonna 1933 Gösta Serlachius perusti taidesäätiön. Tällöin hän omisti yli 500 teoksen kokoelman. Kokoelma avattiin yleisölle Serlachiusten kartanossa Joenniemessä keväällä 1945.

Lopullisesti taideteosten sijoittaminen ratkesi 1972. Taidesäätiö hankki Serlachiusten suvulta omistukseensa Joenniemen kartanon rakennuksineen ja samalla alkoi taidemuseon toiminnan kehittäminen. Seuraavana vuonna museon päätoimiseksi intendentiksi palkattiin Maritta Pitkänen, jonka johdolla museon erikoisnäyttely- ja asiantuntijatoiminta kehittyi kansallisesti ja kansainvälisesti arvostetuksi. Vuosina 1983-1984 ja 1987 museorakennus entistettiin kokonaisuudessaan taidemuseokäyttöön. Museo alkoi järjestää laajoja näyttelyitä.

Entinen Serlachiuksen pääkonttori siirtyi Gösta Serlachiuksen taidesäätiön omistukseen vuonna 2000. Yleisölle museo avattiin peruskorjauksen jälkeen vuonna 2003. Siitä tuli taidesäätiön toinen museo. Gustaf on kulttuurihistoriallinen museo. Se esittelee suomalaisen teollisuuden ja siitä eläneen paikkakunnan historiaa. Kulttuuri avautuu elämysten kautta.

Pauli Sivonen valittiin vuonna 2000 projektipäälliköksi "valkoisen talon" restaurointiin ja myöhemmin G.A. Serlachius -museon intendentiksi. Vuonna 2009 Gösta Serlachiuksen taidemuseon ja G.A. Serlachius -museon organisaatiot yhdistettiin. Museoiden johtajaksi valittiin G.A. Serlachius -museon intendentti, FT Pauli Sivonen. Museoiden nimiksi tuli Gustaf ja Gösta.

Kesällä 2014 Gösta -museon yhteyteen avautui 4 700 neliön laajennusosa Göstan paviljonki, joka viisinkertaisti museon näyttelytilat. Taidemuseo Göstassa vanhat mestarit lyövät kättä uusien tulokkaiden kanssa.

Mäntässä on esillä runsaasti julkista taidetta, sillä etenkin Gösta Serlachiuksen taidesäätiö ja -museo ovat koristaneet Mänttää veistoksilla. Mäntän kirkossa on suuri määrä Hannes Autereen puuveistoksia.

Taidekaupungin historiaa kuvataan hyvin Kotkan siipien suojassa kirjassa Otto Huttusen ja Niklas Pokin kirjoittamassa artikkelissa. Lisäksi Gustaf -museossa on näyttely, Operaatio taidekaupunki.

Näyttelystä tehtiin myös julkaisu Gustafin Enkelit - Operaatio Taidekaupunki.

Taidekaupungilla on vahva perusta kuten edeltä huomaa. Kun markkinoitava kokonaisuus on ollut Taidekaupunki Mänttä ja nyt Mänttä-Vilppula Taidekaupunki, on syytä käsitellä myös

poliittisesta näkökulmasta kehityskulkuja.

Mäntän kaupungintalon näyttelytilat.

Sodan jälkeisessä Mäntässä harrastustoiminta oli poliittisesti jakautunut. Se oli vireää aloilla, joilla oli paikkakunnalla vahvat perinteet.

Perinteet vaikuttivat myös kuvataidekaupungin kehittymiseen. Mäntän Klubilla vieraili Suomen taideakatemian kiertonäyttely 1950 -luvulta lähtien ja mm. Suomen Taidegraafikot ry:n näyttely useita kertoja.

Vuonna 1979 valmistuneen Mäntän kaupungintalon aulaan tehtiin näyttelytilat. Tätä voidaan pitää kaupungin tukena ja merkittävänä olosuhteiden parantamisena Mäntän Taideseuralle ja taideharrastukselle.

Poliittinen jakautuminen alkoi heikentyä 1980 luvulla. Harrastustoiminta yhdentyi ja siirtyi pääosin työväenopiston toiminnaksi.

Suhtautuminen kuvataiteeseen jatkui osin ristiriitaisena.

Kovin suuria taidekeskusteluja ei kuitenkaan käyty. Pienempiä kylläkin muutamia. Kaupungintaloon sijoitettu Esivanhempien taulu oli yksi tallainen kompromissi. Tällä Raimo Heinon suunnittelemalla teoksellahan korvatiin aloite sankarivainajien nimiluettelojen sijoittamiseksi kaupungintaloon.

Pirkanmaan aluetaidenäyttelyn yhteydessä hieman hämmennystä herättivät valtuustosaliin, valtuutettujen pöytien viereen sijoitetut, Ossi Somman "haamu veistokset" ja samassa näyttelyssä ollut Hannu Riikosen "Kankkunen" -veistos. Viimemainittu veistos hankittiin

Mäntän kaupungille.

Yksi puhuttanut näyttely oli silloisen vilppulalaisen Unto Ahjotulen

näyttely. Näyttelyn teokset olivat leimallisesti nykytaidetta. Esillä oli esim. teos, johon oli liimattu taiteilijan käyttämät pahviset junaliput. Se herätti kysymyksiä, onko tämä taidetta?

Myös tästä näyttelystä ostettiin teos kaupungin kokoelmaan

Kun teollisuuden rakennemuutos alkoi, koki Mänttä suuria muutoksia. Rakennemuutos näkyi myös henkisessä ilmastossa. Tämän noteerasi myös silloin aluekehityksestä vastuussa ollut Hämeen lääninhallitus. Sen esityksestä valtioneuvosto nimesi Mäntän työssäkäyntialueen, Mänttä, Kuorevesi ja Vilppula, erityisalueeksi vuodeksi 1991. Samalla käynnistyi alueen yhteisen kehittämisohjelman laatiminen.

Vuonna 1990 valmistuneessa kehittämisohjelmassa, kuvataidekaupunki -imago ei ollut vielä mukana. Ohjelmassa kuitenkin kaivattiin uudenlaista näkyvyyttä.

Kuvataidekaupunki Mänttä

Vuodenvaihteessa 1991-92 valmistuneessa kehittämisohjelman tarkistuksessa Mäntän yhtenä vahvuutena nähtiin jo asema kuvataidekaupunkina. Alueen tunnettavuuden parantamista ja markkinointia koskevissa kehittämishankkeissa oli mukana mm. Gösta Serlachiuksen taidemuseon ja Taidehuone Honkahovin hyödyntäminen taidematkailukohteena.

Vuonna 1991 Honkahovin kiinteistön osti Linkonevan perheyhtiö Fundart. Tässä vaiheessa käytiin myös muutamia epäonnistuneita yrityksiä taidekkokoelmien saamiseksi Mänttään.

Yhdessä lääninhallituksen kanssa laadittiin vielä työssäkäyntialueen kehittämisohjelma 1992-1994.

Vuonna 1992 Mäntän kaupunginvaltuusto päätti juhlakokouksessaan Mäntän kaupungin kuvataidepalkinnon perustamisesta. Päätöksen mukaan taidepalkinto jaetaan parittomina vuosina suurnäyttelyssä, jonka järjestää Mäntän kuvataiteenystävät ry. Tavoitteeksi tuli nostaa Mänttä johtavaksi kuvataidekaupungiksi kymmenen vuoden kuluessa.

Kaupungin juhlavuoteen 1992 liittyi myös ensimmäinen kampanja

kaupunkikuvan luomiseksi. Vuotta varten Minna Sarvanne suunniteli mm. salkoliput ja kaupungin käyttämät kirjelomakkeet.

Perustetiin myös Kaupunkikuvatoimikunta. Siihen haluttiin mukaan mahdollisimman monia tahoja ja henkilöitä, joiden tiedettiin joko kirjallisin kannanotoin tai esiintymisillään vaikuttaneen tai vaikuttavan kuntakuvaan. Projekti suunniteltiin alun perin käytännön työksi, esitteiden uusiminen, käytännön tietoiskut, toimikunnan oma näkyminen. Tietenkin sen haluttiin olevan myös vaikuttamisprosessi osallistuviin tahoihin ja heidän yhteisöihinsä.

Juhlavuoden taidenäyttelynä oli mänttäläistaustaisen kuvanveistäjä

Antero Toikan näyttely. Kutsu oli vedostettu Minna Sarvanteen suunnittelemalle lomakkeelle. Kutsussa oli Antero Toikan signeeraus.

Näyttelyn yhteydessä sisääntuloteiden varteen kaupunkikeskustan rajoille pystytettiin teräsveistokset.

Nykyisin Isonniemen teollisuusalueella oleva "Hemmo -veistos" on myös Toikan tekemä.

Aluepoliittisen lainsäädännön muututtua kehittämisviranomaiseksi tuli Pirkanmaan liitto. EU -jäsenyyden mukanaan tuoma seutukuntajako määritti Kuorevesi-Mänttä-Vilppula alueen Koillis-Pirkanmaan seutukunnaksi . Mukaan kehittämisrahoitukseen tulivat myös EU:n tukimuodot.

Koillis-Pirkanmaan seutukunnan kehittämisohjelmaa 1994-1999 laadittaessa järjestettiin kuntien ja elinkeinoelämän yhteiset seminaarit ryhmätöineen.

Kehittämishankkeissa oli mukana mm. Gösta Serlachiuksen taidemuseon ja Mäntän kuvataideviikkojen hyödyntäminen taidematkailukohteena. Lisäksi mukana oli mm. Vilppulan sataman kehittäminen.

Kehittämisohjelmassa todettiin kuitenkein realistisesti, että "Koillis-Pirkanmaa ei ole perinteistä matkailuseutua. Kuvataidematkailu ja luontomatkailu ovat olleet kehittämistoimien kohteena. Kasvua on tapahtunut, mutta matkailun merkitys on edelleen vähäinen, eikä merkittävään kasvuun lähivuosina uskota. Matkailun osalta yhtenä toimintamallina voisi olla tukeutuminen mm. Tampereen ja Jyväskylän seudun kaupunki- ja kongerssimatkailijoihin päivämatkakohteena."

Kehittämisohjelman tarkistuksen 1996 valmistuttua pidettiin kuntien, aluehallintoviranomaisten, elinkeinoelämän edustajien ja ammattiyhdistyksen edustajien kanssa yhteinen työseminaari, missä esiteltiin tarkistetun ohjelman sisältöä ja työstettiin ryhmätöinä ohjelman toteuttamiseen tähtääviä ideoita.

Vuosina 1993 ja 1995 järjestetyt Mäntän kuvataideviikot olivat jo jättäneet jäljen kuvataidekaupunki -imagoon. Taidepalkinnon yhtyeydessä myös kaupunki oli saanut myönteistä julkisuutta. Kuvataidekaupunki ajattelu oli jo selvästi mukana ja tyhjillään olevien

kiinteistöjen hyödyntäminen oli esillä.

Esille nousi myös tarve teollisuusaluiden yleisilmeen parantamiseen. Myöhemmin yhdessä yrittäjien kanssa valmisteltiin mm. Mäntän Isonniemen teollisuuspuiston kehittämisohjelma. Merkittävää on, että myös Isonniemen teollisuusalueelle haluttiin tuoda taidekaupungin leimaa.

Aluksi Mäntän kehittymiseen kuvataidekaupunkina uskoi TE -keskuksen maaseutuosasto.

Se myönsi vuosille 1996 -1997 rahoituksen

Gösta Serlachiuksen taidemuseon puiston kunnostus- ja elävöittämishankeelle.

Samaan aikaan TE -keskuksen työvoimaosasto oli mukana selvityshankkeessa; Kesänäyttely- ja ateljeetilat Mäntän kuvataidekaupunkiin.

Pirkanmaan liiton rahoittama ensimmäinen matkailuhanke oli

Mäntän 3. kuvataideviikkojen 1997 markkinointi

Pirkanmaan liitto on suhtautunut myönteisesti Mäntän profiloitumiseen taidekaupunkina.

Ehkä selkeimmin suhtautuminen tuli esiin Päivi Viherkosken keräämässä esiselvityksessä matkailun kehittäminen Pirkanmaan maakunnassa vuosina 2000- 2007.

"Kuvataide tulee esille Pirkanmaalla monella tapaa. Mänttä on tunnettu kuvataidekaupunki, jossa kuvataide on myös matkailun kehittämisen lähtökohtana. Pirkanmaalla on Tampereen ja Mäntän kuvataidekohteiden lisäksi monia omaleimaisia kohteita, kuten Oriveden Purnu, Kuhmalahden taidepappila ja Valkeakosken Visavuori. Pirkanmaalla nimekkäät taiteilijat (esim. Akseli Gallén-Kallela) ovat luoneet Suomen kansan tuntemia teoksia, joihin maakunnan maisemia on ikuistettu."

"Teollistumisen historia kuuluu niihin Pirkanmaan keskeisiin elementteihin, joita on toivottavaa hyödyntää matkailussa entistä enemmän. Tampereella, Nokialla, Valkeakoskella ja Mäntässä sijaitsee valtakunnallisesti merkittäviä teollisuusperinnekohteita, joita on kehitetty myös matkailullisesti mm. Pirkanmaan teollisuusperinnereitti -hankkeessa"

Selvityksessä oli muotoiltu jo tulevan taidekaupungin kokonaisuutta. Vaikka tästäkin selvyksestä vielä puuttui Mäntän Musiikkijuhlat. Sehän aloitti uutena tapahtuma kesällä 1999.

Mäntän kehittyminen Taidekaupunki -muotoonsa on oikeastaan malliesimerkki taidetoimijoiden yhteistyöstä ja siitä, mitä voi syntyä, kun vahva perinne, taiteellinen osaaminen ja intohimo yhdistyy organisointitaitoihin, jatkuvaan eteenpäin menemisen haluun, sinnikkääseen työhön ja asiaansa uskomiseen sekä kokonaisuuden hahmottamiseen ja vanhaan kunnon talkoohenkeen.

 

Mäntän kaupungin päättäjät ovat tehneet kaikki suuret kulttuuripoliittiset linjapäätökset joko yksimielisesti tai lähes (1-2 vastustajaa) yksimielisesti. Taidekohteiden ja -tapahtumien osalta yhteistyö pystyttiin rakentamaan Taidekaupunki Mänttä -tunnuksen alle.

Mäntän taidekesä -hanke

Hankkeen alkuvaihetta kuvataan hyvin Otto Huttusen ja Niklas Pokin
kirjoittamassa artikkelissa.

"Saatuaan maakuntahallituksen päätöksen taideviikko -ajatuksen tukemisesta Mäntän kaupunki kutsui kulttuuriorganisaatiot suureen
keskustelutilaisuuteen joulukuussa 1999. Pirkanmaan liiton edustaja
selosti mitä liitto nyt Mäntän päästä odotti. Keskustelun
jälkeen päädyttiin siihen, että taideviikkojen ydin perustuisi
kolmeen valtakunnalliseen kulttuurikohteeseen; taidemuseoon,
kuvataideviikkoihin ja musiikkijuhliin.

Samat tahot ryhtyivät suunnittelemaan toiminnan organisoimista Mäntän kaupungin johdolla. Ryhmän puheenjohtajaksi valittiin
kaupunginsihteeri Pauli Eteläniemi ja jäseniksi Maritta Pitkänen,
Sampo Linkoneva, Otto Huttunen ja Pekka Sairanen. Ryhmässä
kartoitettiin yhteisiä tarpeita mahdollisen EU -projektin
ainesosiksi. Lopulta ryhmä hahmotteli Mäntän taidekesä -nimisen
markkinointipainotteisen kehitysprojektin, johon haettiin rahoitusta
Pirkanmaan liitolta. EU -rahoitusta saatiin vuosille 2000-2004. Se
oli Mäntän mittapuussa ennen kuulumattoman suuri
markkinointipanostus, yhteissummaltaan 336.000€. Tavoitteina oli
muutaman työpaikan lisäksi kasvattaa Mäntän kaupungin
tunnettuutta taidekaupunkina. Toiminnan edellytyksenä oli
taideinstituutioiden yhteistyö. Hanketta hallinnoi Mäntän kaupunki
ja suunnitteluryhmästä tuli sen ohjausryhmä."

Hankekumppaneiden
sitoutumista kuvaa hyvin se, että kohteiden keskeiset toimijat,
ammattijohtajat, ovat aktiivisesti jäseninä osallistuneet hankkeen
ohjausryhmän toimintaan.

Kesän 2000 osalta taidetoimijoiden yhteisyö ei vielä käynnistynyt, kun yhteisestä ilmeestä ja yhteismarkkinoinnista ei päästy sopimukseen. Vuonna 2001 Mäntän taidekesä -hankkeen teemaksi valittiin "Vanhat
mestarit - Nuoret lupaukset" Muutos oli kuitenkin jo tapahtunut
ja markkinoitava kokonaisuus oli Mäntän kaupunki.

Pian kuitenkin valittu nimikointi Mäntän taidekesä ja joissakin yhteyksissä käytetty, kuvataidekaupunki Mänttä, todettiin molemmat liian suppeiksi ja rajaaviksi. Niitä käytettiin vielä kesällä 2002,
kuitenkin jo rajatusti.

Taidekaupunki Mänttä

Kesästä 2003 alkaen markkinointia tehtiin

Taidekaupunki Mänttä tunnusten alla.

Taidekaupungin kehittämisen keskeisiä hankkeita ovat oleet:

Mäntän kuvataideviikkojen näyttelytilat Pekilo -hanke

Myllyrannan alueen ja taidekeskuksen kunnostaminen.

RESTUM matkailu-, ravitsemis- ja talousalan kehittämishanke

Mäntän kirjaston taidelainaamo -hanke (Mäntän Taideseura ry:n)

Taidekaupunki Mäntän keskustan kehittämissuunnitelma.

Mäntän ja Vilppulan matkailupalveluhanke.

Kun markkinoitavaksi kokonaisuudeksi muodostui Taidekaupunki Mänttä, tarvittiin myös poliittinen hyväksyntä. Myös nuo edellä luettellut hankkeet tarvitsivat kaupungin rahoitusosuuden. Siksi myös poliitikoissa on täytynyt olla vankkumattomia taidekaupungin kannattajia. Heistä on syytä erikseen mainita Sirkka-Liisa Anttila, Paula Kuulusa ja Auli Välimäki. Ja jos ottaa poliittisen matematiikan huomioon on ollut tärkeää, että sosialidemokraattiset päättäjät ovat olleet asian takana.

Mänttä Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2011-hanke

Kevät 2005 ja Mänttä Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2011-hanke oli yhteistyön seuraava taso.

Koko Mänttä on otti hankkeen aidosti omakseen ja tarttui innolla ja
ennakkoluulottomasti tilaisuuteen. Sadat ihmiset osallistuivat
tapahtuman ideointiin ja kehittelyyn keväällä 2005 alkaneissa
seminaareissa, keskusteluissa ja projektiryhmissä. Pro Mänttä
-listan alle ryhmittyneet Mäntän taidetapahtumissa vaikuttaneet
taiteilijat ja kulttuuri-ihmiset kaikkialta Suomesta puolestaan
tekivät Mäntän projektista koko Suomen hankkeen.

Mäntän kannalta hakuprosessissa oli merkittävää, että paikkakunnalle oli viritetty yhteisvoimin kulttuurin kehittämisen henki. Pieni paikkakunta oli eurooppalaisessa hengessä ottamassa
kansalaistasolla kehitystä omiin käsiinsä - pieni voi olla
vahva.

"Emme käpertyneet
itseemme, kuten pienet paikkakunnat aivan suotta tapaavat tehdä,
vaan halusimme olla tasavertaisessa vuoropuhelussa ympäröivän
maailman kanssa - ja myös käydä vuoropuhelua keskenämme. Tämä
on kulttuuripoliittinen oivalluksemme, jossa myös kaupungilla ja
sen kulttuurihallinnolla on ollut oma osansa" toteaa Mäntän ja
Vilppulan kulttuurijohtaja Pekka Sairanen.

Mänttä-Vilppulassa yksityisten satsaukset taiteeseen ja kulttuuriin ovat moninkertaiset kaupungin satsauksiin verrattuna.

Projektit ovat lisänneet kunnallishallinnon, taidetoimijoiden ja elinkeinoelämän yhteistyötä. Merkittävänä voidaan pitää myös projektien kautta syntyneitä yhteistyösuhteita Mäntän seudun oppilaitosten, taidetoimijoiden ja yritysten kesken. Hankkeiden suorat
vaikutukset mm. rakennushankkeet ovat helposti tunnistetavissa.
Merkittäväämpää on sittenkin "tekemisen ja kehittämisen
meininki" ja projektien yhteydessä syntynyt yhteistyö. Se onkin
parasta mitä EU:n kehittämistyö on tuonut.


Mänttä-Vilppula Taidekaupunki

Oma värikäs ja monivaiheinen tapahtumasarja on myös Taidekaupunki Mänttä -imagon laajentaminen kuntaliitoksen jälkeen

nykyiseen muotoonsa Mänttä-Vilppula Taidekaupunki.

Sitäkin kannattaisi dokumentoida poliittisista.

Mänttä-Vilppula aikana on merkittäväksi Taidekaupungin toimijaksi mukaan tullut Kauko Sorjosen -säätiö, ja toteutettu jo edellä mainittu Göstan Pavoljonki.


SIVUN ALKUUN

 

Marika Ala-Herttuala

kaupunginhallituksen puheenjohtaja, Aluehallituksen konserni- ja toimitilajaoston jäsen

Jussi Jatkola

kaupunginvaltuuston 1.varapuheenjohtaja

Arto Lehtinen

Kaupunginhallituksen jäsen

Auli Välimäki

Kaupunginhallituksen jäsen